Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kanteleet

27. toukokuuta 2015

Ja jälleen uusi museo valloitettu! Vierailin maaliskuussa Hämeenlinnan kaupungin historiallisessa museossa kuvaten ja mittaillen museon kolme kanteletta kanteletietokantaa varten. Kuten yleensä, niin tässäkin tapauksessa museon tietokannassa on hyvin vähän merkintöjä kanteleiden alkuperästä. Kaksi hyvin mielenkiintoista kanteletta on tuotu Sakkolasta vuonna 1923 – ja muuta historiatietoa kanteleista ei olekaan. Eli jos jollekulle tulee näistä tai muista museokanteleista jotain mieleen, vaikkapa kuinka vähäisiä tiedonmuruja hyvänsä, ne otetaan ilolla vastaan!

Kantele HKHM2813 on 12-kielinen koverokantele, jossa on erikoinen muoto; pitkän sivun ja peräsivun kulma on alle 90°, ponnen lovesta kansi jatkuu kaarevana lyhyen sivun reunaa myöten viritystappisivulle saakka. Kansi on lyhyellä sivulla upotettu kopan sisään, mutta pitkällä sivulla kannen reuna on sivun päällä. Pinta on patinoitunut ja savun mustuttama myös sisältä, mutta vaalean pohjan peräsivun selkeä mustan värin reuna antaa vaikutelman myös värikäsittelystä. Kannessa on erikoinen T-kirjaimen muotoinen ääniaukko ja kanteleen muotoiltu kärki muistuttaa karhun kuonoa. Lyhyellä sivulla on kaiverrettuna numeroita (mm. 1849) sekä venäjänkielistä kirjoitusta (mm. ”Nikita”) ja kaunokirjaimet ”C M K”.

Edellisen kanteleen kanssa samassa lahjoituksessa tullut HKHM2812 on sekin erittäin mielenkiintoinen. Huolellisesti osista rakennetussa 26-kielisessä kanteleessa on puiset viritystapit (!) ja useita muitakin koverokanteleista siirtyneitä piirteitä; kielet on peräsivulla kiinnitetty vartaaseen, peräsivu ja ponsi on veistetty yhdestä puusta, samoin viritystappisivu ja viritystappipenkki. Myös huolellisesti tehdyt kulmaliitokset ovat hyvin poikkeukselliset; kaksi hyvin ohutta, sivujen sisään kiilattua liitospalaa yhdistää kulmissa sivut toisiinsa.

Museon kolmas kantele on Hämeenlinnan vierestä, Tuuloksesta. Se on ostettu rekimestari Vihtori Orilähteeltä ja sen alkuperä on museon esikortin mukaan 1800-luvulla. Kantele on pyöreäperäinen, 18-kielinen, ilmeisestikin monta soittoreissua ja kovakouraista käsittelyä kokenut soitin. Kanteleen ääniaukkojen alla on jokin erikoinen materiaali; kuin pahvia, jonka alapinnalla on säkkikangasta. Kanteleessa on paljon halkeamia ja kansi on irronnut sivupuusta kahdesta kohtaa. Sisäkuvissa näkyy paljon mielenkiintoista ja mm. yksi tukevista kansipalkeista on myös irronnut toisesta päästään. Yhtenä erikoisuuksista mainittakoon, että kansi ja pohja on sidottu yhteen kopan läpi kulkevalla ohuella rautalangalla. Kanteen ja kielipenkkiin kirjoitettujen solmisaatiomerkkien perusteella kanteleen alin kieli on viritetty perussävelen alaoktaaviin ja toiseksi alimmalta kieleltä on alkanut diatoninen duuriasteikko.

Näistä kolmesta kanteleesta löytyvät yksityiskohtaiset kuvat ja tiedot seuraavassa julkaisussa: