On aika

Blogi

22. elokuuta 2016

Kesti hetken, ennen kuin asian tiedostaminen siirtyi ymmärrykseen: jos kaikki menee hyvin, minulla on ehkä vähän reilut 10 vuotta aktiivityöikää jäljellä. Hmh. Selvä. Ymmärryksen ymmärrettävänä seurauksena alkoi ajoittainen putkinäöllä varustettu 24/7 -paahtaminen: vielä tämän ja tämän asian haluaisin saattaa omalta osaltani päätökseen.

Yksi tavoitteista on lähestymässä toteutumistaan, kun pitkän ajatushautomon ja armottoman vääntämisen jälkeen pienkanteleiden improvisaatio-opas näyttää valmistuvan kaikesta huolimatta jopa ihan ajallaan. Esikoulunopettaja Tuula Olkasen kanssa yhteistyössä rakennettu soitto-opas, Pisarassa laajat lammet, on ideoitu uuden opsin myötä Pornaisten kunnan opettajia varten, mutta palvelee toivottavasti myös muita aiheesta kiinnostuneita. Aiheesta lisää piakkoin.

Kuva: Heini Kulmala

Kuva: Heini Kulmala

Toinen suur-suur-urakka, jota ajatuksissa olen pohjustanut suunnilleen 30 vuoden ajan, on nyt myös lähestymässä toteutustaan upean laulaja-muusikon, Sanna Kurki-Suonion, kanssa. Projektin ydin jääköön vielä hetkeksi piiloon, mutta siitäkin ryhdymme tuottamaan tekstiä syksyn kuluessa.

Näiden lisäksi on vielä kolmas haave, josta ei nyt sen enempää kuin että: ehkäpä, ehkäpä…

Aika. Hetki. Ikuisuus. Søren Kierkegaardin lause: ”Hetki on ajan ja iäisyyden leikkauspiste” kääntyy päässäni kuin fysiikan kaava: ”Aika on hetken ja iäisyyden kohtaaminen”. Olen suurella mielenkiinnolla lukenut kosmologian professsori Kari Enqvistin yleistajuisia artikkeleita ja kuunnellut hänen haastatteluitaan, jotka hiuksia nostattavasti avaavat ajatuksia ja synnyttävät päässäni linkkejä musiikin ja universumin peruslakien välille. Viimeksi aiheen sisään sain sysäyksen Radio 1:n Uteliaan äänimatkailijan, Eva Tigerstedtin ohjelmasta Aikaa etsimässä, joka on kuunneltavissa Areenassa vielä jonkin aikaa.

Myös aika, kuten kaikki, on kokemuksena suhteellista ja henkilökohtaista. Kun vanhan, arkaaisen musiikkimme hitaaseen ideologiaan liitetään usein käsite ajattomuudesta, olen silloin tällöin jämähtänyt kysymään, mitä se oikeastaan tarkoittaa. – Jos aikaa ei ole. Usein puhutaan sellaisesta ajan tajun katoamisesta, että voi musisoida tuntikaupalla huomaamatta ajan kulumista. Mutta se näyttää toimivan myös toisin päin: voit vajota musiikin sisään hetkiseksi ja kuitenkin niin syvälle, että pintaan noustessasi saat ihmetellä ajan pysähtyneen.

Löyettihin lemmen lehti,
Lemmen lehti, tammen lastu,
Vietiin maalle kasvavalle,
Aholle ylenevälle.
Siitä kasvo kaunis tammi,
Yleni vihanta virpi,
Latva täytti taivosehen.
Lehvät ilmoille levisi.
Piätti pilvet juoksemasta,
Hattarat hajoamasta.
Yksi pääsi pitkä pilvi,
Pilvessä vesipisara,
Pisarassa pikku lampi,
Lammissa veno punanen,
Venosessa nuoret miehet,
Punovat punaista köyttä
Köyttä rauta rahmikoivat
Sitoa meri sininen,
Meren tyynenä pysyä,
Lahen Kannan kaunihina.
-SKVR-