Vanhojen fonografitallenteiden julkaisuprojekti käynnistyi viimein

Ajankohtaista

08. maaliskuuta

Karjalaisten, 1900-luvun alun kanteleensoittajien fonografitallenteiden julkaisuprojekti on polkaistu käyntiin! Olen kymmenkunta vuotta haaveillut tästä projektista ja nyt, taiteilija-apurahan myötä, se on tullut mahdolliseksi toteuttaa. Aktiivinen työskentely projektin parissa alkoi kuluvan vuoden alussa ja vaikka työmäärä on valtava ja projekti tulee kestämään varmasti useamman vuoden, ensimmäisiä tuloksia julkaistaan kuitenkin jo tänä keväänä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran äänitearkistossa on 1900-luvun alun fonografi- ja parlografitallenteiden kopioita, joiden joukosta löytyy myös yli kolmenkymmenen tallenteen lista vanhoista karjalaisista kanteleensoitoista. Valitettavasti suuri osa tallenteiden kopioista on varsin huonolaatuisia–huonompia kuin esimerkiksi jouhikkotallenteet–ja tämän takia niiden julkaiseminen sellaisenaan ei ole ollut mahdollista tai järkevää.

Koska tallenteilta kuitenkin henkii jotain aivan ainutlaatuista ja kiehtovaa–kuin aikamatkan mahdollistava hämärä ikkuna tai kuin arkeologinen aarre, joka vain odottaa esiin kaivamistaan–päätin hypätä syvään päähän ja kokeilla tallenteiden mukana soittamista ja niiden julkaisemista uusien äänitysten keralla.

Kuva: Museovirasto. Kuvaaja: A. O. Väisänen (1916 tai 1917).

Ensimmäinen singlejulkaisu tulee sisältämään kaksi Teppana Jänikseltä tallennettua sävelmää: Riivattu (eli Ristakondra) ja Ruohtalazen falssi. Single tulee ulos Ääniä Recordsin digitaalisena julkaisuna maalis-huhtikuussa 2019. Alkuperäiset äänitykset teki A. O. Väisänen kesinä 1916 ja 1917. Molempien sävelmien nuotinnokset on julkaistu KIZAVIRZI-kirjassa.

Musiikissa olen yrittänyt saavuttaa alkuperäistä estetiikkaa, jonka eräs tärkeä osatekijä on ajassa muuntuminen; musiikki elää ja hengittää ajan virrassa eteenpäin soljuen. Soitan useita stemmoja, jotka olen yhdistänyt äänenkäsittelyohjelmalla.

Kansikuvana on käytetty Väisäsen ottamaa valokuvaa Teppana Jäniksestä (–kuvan omistaa Museovirasto). Siinä Jänis soittaa pyöreäperäistä kanteletta. Käytän omassa soitossani samankaltaista museokanteleen kopiota, jonka on valmistanut Rauno Nieminen. Alkuperäinen soitin on mahdollisesti Väisäsen kenttämatkoillaan hankkima, ja se on tuotu Museovirastoon Korpiselästä vuonna 1916. Lisäksi käytän nyt julkaistavilla äänitteillä myös toista Rauno Niemisen rakentamaa museokanteleen kopiota–vaskikielistä Iivana Shemeikan kanteletta vuodelta 1906.

Teppana Jänikseltä on tallennettu useita sävelmiä, joten hänen kanssaan jatkan varmasti vielä edelleen. Sen lisäksi joukkoon tulee jatkossa mukaan useampia muitakin uskomattomia perinteenkantajia.