Riittämättömyys

19. joulukuuta 2013

Jahas, kotisivu-uudistus on valmis – loistavasta suunnittelutyöstä kiitos kuuluu Tuomo Tomperille!

Kotisivu-uudistuksen lisäksi syksyn teemaksi näytti muodostuvan VS-kanteleprojektin myötä 12-tuntinen päivärupeama viikonloput mukaan lukien, ja nyt on vihdoin tilannekatsauksen paikka. Koulujen ja päiväkotien henkilöstön ja lasten parissa pidetyt työpajat ovat herättäneet itsessäni muutamia ahaa-elämyksiä, joista eräs tärkeimpiä on muistutus sinnikkään perustyöskentelyn merkityksestä.

Kun ensimmäiseltä tapaamiskerralta intoa puhkuen poistuva osallistuja saapuu seuraavaan tapaamiseen hartiat ja kasvot ”minä-en-osaa-mitään” -asennossa, ja innostuksen palo on sytytettävä uudelleen, joutuu ohjaaja kysymään itseltään: miten tuon palon saisi vakautettua tasaiseksi lämpöä tuottavaksi voimanlähteeksi, joka ei sammuisi arjen hyökyaaltoon? Vastaus lienee itseluottamuksen rakentamisessa ja vahvistamisessa. Yhden tapaamisen työpajoihin voi sisältyä hauskoja elämyksiä ja asioiden oivaltamista, mutta soittotaidon ja itsenäiseen soittimen käytön oppimiseen se ei riitä. Aivan kuten jokainen meistä elämässä ylipäätään, myös aloitteleva soitonopiskelija tarvitsee luottamuksen siihen, että on olemassa joku, johon tukeutua, kun omat voimat loppuvat.

Ja tästä oivalluksesta on suora linkki opettajaa jäytävään riittämättömyyden tunteeseen. Jos Graham Greeneä on uskominen, tämän tunteen raahaaminen ei suinkaan ole opettajien yksinoikeus: ”..Myös lääkäriä koskettaa ’kaikessa epäonnistumisen pitkä tunne’, tuo sama cafard, joka varjostaa kirjailijan elämää.” [Graham Greene: Loppuun palanut. 1961.] Siis armollisuutta, ystävät. Niin itsellemme kuin muille.

Ja joulurauhaa.