Katariinan koululla

27. tammikuuta 2014

Vierailin jokin aika sitten VS-kanteleprojektin puitteissa Turun Katariinan koululla, jossa on käytössä ilahduttava määrä metallitappisia 5-kielisiä kanteleita. Kuitenkin miltei vielä enemmän ilahduin soitinvarastoon käyttämättömäksi jääneestä, osittain kielettömästä puutappisesta 5-kielisestä; tässä hieno mahdollisuus vaskilankakokeiluun! Lainasin soittimen kotiin ja vaihdoin teräskielten tilalle 0,40 mm messinkilankaa (Malcolm Rose).

Vaskilangat eivät kestä yhtä suurta jännitettä kuin teräslanka ja vaskikieliset kanteleet viritetäänkin selvästi matalampaan säveltasoon. Päätin kokeilla ensin G-duuria (pisin kieli pienen oktaavin g) ja viritys asettuikin siihen yllättävän helposti. Kielten venymisen loputtua myös sointi tuntui miellyttävältä. Kokemus oli itse asiassa aika lailla samankaltainen kuin aiemmissa vaskikantelekokeiluissani; soittimen sointi tuntuu läheiseltä, lämpimältä ja pehmeältä – ehkä sointia voisi kuvata myös adjektiivilla syvä.

Koulun käyttöä ajatellen kokeilin soinnin yhdistämistä teräskielisen D-vireisen kanteleen kanssa ja tämäkin kokeilu tuotti positiivisen tuloksen; soinnit täydentävät toisiaan ja improvisointi soittimilla tuntui luontevalta. Kolme lyhyttä improvisaatiopätkää on nähtävissä: Katariina.

Kokeilimme kannelta myös Katariinan koulun 2-3 luokkalaisten lasten kanssa; kolme lasta kerrallaan soitti yhdessä lyhyen improvisaation, jossa G-duuriin viritetyn vaskikanteleen lisäksi käytettiin teräskielistä D-vireistä ja siitä oktaavia korkeampaa pikkoloa. Yksi soitti näppäillen, toisella oli jousi ja kolmannella plektra. Yhteissointi toimi hienosti ja samalla lapset tutustuivat kanteleiden erilaisiin sointisävyihin.

Vaskilanka (eli erilaiset kupariseoslangat) oli pääasiallinen kanteleiden kielimateriaali satojen vuosien (mahdollisesti yli tuhannen vuoden)  ajan ennen teräskielten käyttöönottoa. Näin ollen voisi sanoa, että tällä Katariinan koulun puutappisella kanteleella alkoi uusvanha elämä.

 

Tietoa VS-kanteleprojektista