Soittojousia lapsille pajunoksista
Blogi
17. toukokuuta 2014
Erilaisilla soittotekniikoilla kanteleista löytyy uskomaton määrä erilaisia sointivärejä. Jousisaundiin lapset yleensä ihastuvat heti; soittaminen on helppoa ja ääni on rouhean kaunis. Keväällä pajunoksia on helppo taivuttaa ja niinpä VS-kanteleprojektin merkeissä tein lasten ja päiväkotien käyttöön nipun siimajousia. Esim. jouhikon jousissa (joilla itse soitan myös kanteleita) käytetään hevosen jouhia ja niiden sointi on tietenkin parempi, mutta siima kestää harjoittelukäytössä paremmin ja koska siimajousissa on valmis jännite, ne ovat myös lapsille huomattavasti helppokäyttöisempiä. Eikä hintakaan päätä huimaa. (Kun klikkaat alla olevia kuvia, saat ne kuvaruutuun suurina.)
Ensin hain (maanomistajan luvalla) sopivia pajunoksia, katkaisin sopivaan pituuteen ja kuorin ne. Jos oksanhanka sattui sopivaan kohtaan, jätin sen oksan päähän siiman sitomista varten.
Sitten taivutin oksat kaarelle, sidoin jännitteeseen narun avulla ja jätin kuivumaan päiväksi pariksi.
Oksien kuivuttua poistin narut, hioin tasaisiksi ja veistin oksien päihin urat siiman sitomista varten. Jos varren päässä sattui olemaan oksan hanka, jätin uran vuolematta. Öljysin oksat (kylmäpuristettu pellavaöljy) ja koristelin polttoraudalla.
Ostin halvinta löytämääni siimaa (eurolla 100 metriä, paksuus 0,30 mm), mittasin kutakin jousta varten sopivan pituuden ja tein siimasta valmiin nipun, jonka päähän tein solmun. Solmin siimanipun oksan pään ympärille vuolemaani uraan tai valmiiseen oksanhankaan, vedin siimanipun tasaisen tiukaksi ja solmin toisen pään vastaavasti. Siiman päiden solmujen purkautumisen estämiseksi tiputin solmuihin ja oksaan vuolemiini uriin mehiläisvahakynttilän steariinia.
Leikkasin siimanippujen päät siisteiksi, hartsasin jouset (- osta musiikkikaupasta viuluhartsia, tee siihen särö, johon hankaamalla saat jouseen ikäänkuin jauhetta, josta tulee kitka – siimajousiin täytyy laittaa aluksi paaaljon hartsia – viuluhartsi on kovetettua pihkaa, ennen vanhaan mm. jouhikon soittajat käyttivät jousiinsa kuusen tai männyn pihkaa) ja voilá, siinäpä oivat soittojouset!