Kantelistin matkassa

19. tammikuuta 2015

Olipa kerran eräs pieni kantelisti, joka kyllästyi säätämään lentoyhtiöiden kanssa soitinkuljetuksista, ja tilasi ruumakuljetusturvallisen soitinarkun. Arkku osoittautuikin oivalliseksi hankinnaksi: ”Mainiota, mainiota, tämähän on kätevää!”, hykerteli pieni kantelisti erityisesti eräänä aamuyönä Riian lentokentällä, ”Nyt saan otettua nokoset, eikä soittimien vahtimisesta huolen häivää!”

Sattui sitten kerran matkan suunta Ameriikan luvattuun maahan. Pitkähkö lento vaihtoineen ja aikaeroineen väsytti vallan vietävästi, eikä englanninkieli ottanut sujuakseen ihan noin vaan. Rajaviranomaisten tuikean katseen alla täytyi vielä ryhdistäytyä ja sitten matkalaukkuja metsästämään. Kaikki olikin sujunut suuremmitta ongelmitta, kunnes matkatavarahihna pysähtyi, mutta soitinarkkua ei vaan näkynyt. ?? Mitä, missä, milloin? Joko nyt tuli vastaan se kerta, että soittimet jää koneenvaihtomaahan? Etsitäänpäs matkatavarakuitti – ja tuolla seisoo virkailijoita vihreissä virka-asuissaan, he varmaan osaavat neuvoa. Väsyneet aivot naksuttaa, mikä himpura olikaan matka-arkku englanniksi… hmm, ”Excuse me, I wonder where my coffin is?” – Viranomaisen tuijotus. — Noh, sieltähän se suuri ja musta kolisten saapui erikoismatkatavarana, ja penteleen kantelisti poistui arkkuaan vetäen viranomaisten tuijotuksen alla: ”…Weird..”