Sodasta palanneen nuoren miehen symbolistinen kantele ja taideteos 1940-luvulta

27. helmikuuta 2025

 

Professori Stig Nyström (1924–2018, Helsinki) oli paitsi lääketieteen tohtori myös kuvataiteilija. Hänen valmistamansa hyvin erityinen symbolistinen kantele (SM883) on lahjoitettu Sibelius-museoon vuonna 1993.

Kantele on valmistunut heti jatkosodan jälkeen 1944–1945 Nyströmin ollessa 20-vuotias.

Sodan aikana Nyström palveli varusmiehenä panssarijoukoissa. Tuolloin hän piirsi karttoja ja maalasi suojavärejä sotilasajoneuvoihin. Omalla ajalla syntyi myös kuvataidetta.

Esa Heikkisen, John Koivukankaan ja Hannu Pelttarin kirjoittamassa Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa 22.1.2019 kerrotaan näin: ”Kaksi päivää ennen Lapin sodan päättymistä Nyström yritti kaverinsa kanssa pysäyttää panssarivaunua ajamasta saksalaisten miinoitukseen. Kaveri haavoittui kuolettavasti, ja pitäessään tätä sylissään Stig näki kertomansa mukaan ensimmäisen kerran ihmisen aivot – eikä kyennyt auttamaan.”

Rikkoutuneen ihmisruumiin näkemisestä tarpeekseen saaneena Nyström aloitti sodan jälkeen opiskelut Vapaassa Taidekoulussa sekä Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1948. Sen jälkeen hän keskittyi taideopintoihin Pariisissa Ecole Nationale Superieure des Beaux-Artsissa.

Vaikka Nyström jatkoi taideopintojaan Pariisissa vielä 1950-luvun alussa, hän päätti aloittaa lääketieteen opiskelun Helsingissä vuonna 1950. Hänestä tuli lääketieteen lisensiaatti vuonna 1956 ja lääketieteen tohtori vuonna 1960 aiheena aivokasvaimet. Nyström erikoistui neurokirurgiaan ja toimi tutkijana ja kirurgina Harvardin yliopistossa 1963–1965. Vuoden 1978 Kuka kukin on -kirjan mukaan samaan aikaa Harvardin kanssa hän toimi stipendiaattina myös Massachusetts General Hospitalissa ja Montreal Neurological Instituutissa.  Tämän jälkeen hän toimi HYKSin apulaisopettajana ja sitten neurokirurgian apulaisylilääkärinä, josta siirtyi hoitamaan Oulun yliopiston neurokirurgian professuuria vuosina 1976–1989. Hän oli toiminut myös vierailevana professorina Sapporo Medical Collegessa 1973.

Eläkkeelle siirryttyään Nyström keskittyi jälleen taiteen tekemiseen. Hän piti noin 40 taidenäyttelyä. Edellä mainitun muistokirjoituksen mukaan ”Nyströmin Pariisin-aikaisten töiden näyttely oli Hagelstamilla 1993 ja seuraavana vuonna Ranskan Caenissa. Hänen töitään oli muuallakin Ranskassa esillä 1990-luvulla useissa yhteisnäyttelyissä. Nyströmin 1999 julkaisemassa Taidetta 1929–1999 -kirjan teosluettelossa on noin 340 työtä.”

Vuonna 1999 Stig Nyström lahjoitti valikoiman teoksiaan Pro Artibus -säätiölle, joka järjesti Nyströmin muistonäyttelyn 11.3.2022–10.4.2022.

Nyström teki työuransa aikana useita neurokirurgiaan liittyviä julkaisuja ja eläkkeelle siirryttyään hän julkaisi myös taidekirjallisuutta.

Tämä erityinen kantele on lahjoitettu Sibelius-museolle Nyströmin ollessa eläkkeellä. Soittimessa on useita rakenteellisia piirteitä, joiden perusteella voisi ajatella sen olleen enemmän symbolistinen kantele ja taideteos kuin aktiivikäytössä ollut musiikki-instrumentti – vaikkakin soittaminen on myös ollut mahdollista. Mikäli lahjoittaja on ollut Nyström itse, on hän kuljettanut soitinta mukanaan lähes puolen vuosisadan ajan.

Kanteleen sivut, ponsi ja viritystappien suoja on päällystetty visakoivuvanerilla. Sen pinnasta löytyy paikoitellen pieniä painokirjainten jälkiä, joille en ole keksinyt selitystä. Kirjaimet ovat peilikuvana eli ikään kuin tarttuneet pintaa vasten olleesta sanomalehtipaperista.

Koristeellisen visakoivukuvioisen pinnan lisäksi kanteleessa on runsaasti kalevalaiseen symboliikkaan viittaavaa koristelua.

Viritystappien päällä olevassa listassa on viisi kultamaalilla maalattua pääskyä, joiden kunkin nokan kohdalta lähtee kuusi kultalankaa säteittäisesti ulospäin aueten – ikään kuin auringon säteet. Pääskyläinen päivälintu, kultakaattarin kutoja…

Lista on kiinnitetty ruuvilla kanteleen lyhyellä sivulla, mutta pitkällä sivulla sitä pystyy hieman nostamaan puutappikiinnityksestään.

Ponnen päälle on kuvattu paljasrintainen neito vaaleat hiukset (ilmeisesti hevosen jouhia) valloillaan ja kultamaalilla maalatut käsivarret eteen kaartuen. Neidon ympärillä on kolme kultamaalilla maalattua kolmen ympyrän ryhmää ja yksi suurempi ympyrä.  Olisiko kyseessä Vellamo, veen eukko, ruoko rinta, vai Aino? Vai kenties seppä Ilmarisen kullasta takoma neito?

Neidon ”hiuksissa” ei näy jälkiä aktiivisesta soittamisesta eli ponteen tukevan käden jättämästä hankauksesta.

Ponsiosa on päältä katsottuna kahdessa osassa: halkio kulkee vinosti kielipenkin reunan suuntaa mukaillen – kannen puoleinen osa on siis irrotettavissa kieltä vaihdettaessa. Se on viritystappien päällä olevan listan tavoin lyhyellä sivulla kiinnitetty ruuvilla ja sisäpuolella on puutappikiinnitys.

Punoskieliä ei ole. Paksummissa kielissä on kielikiinnitys poikkeuksellinen: sen sijaan, että kieli olisi ensin pujotettu siihen tehdyn silmukan läpi ja siitä muodostunut lenkki olisi nastan ympärillä, on silmukat pujotettu suoraan nastoihin, jolloin kielen soivan osan ympärillä on kielikierroksia – mikä ei soinnin kannalta ole hyvä asia. Kielinastat ovat kahdessa rivissä lomittain.

 

Viritystappisivun ulkopuolella on viritystappien suojan alapuolelle kiinnitettyinä viisi suurta kultamaalilla maalattua tammen lehden muotoista koristetta. ..Siihen kasvoi kaunis tammi, yleni vihänta virpi..

 

 

 

 

Kopan lyhyen sivun keskellä on ristiääniaukko ja kannen keskipaikkeilla kuudesta aukosta muodostuva laulavaa ihmiskasvoa muistuttava ääniaukko.

 

Ruvennenko laulamahe
šoanenko šanelomahe
hyvän on toisena keralla
kahen kašvinkumppalina?
Pankamaš käsi kätehe
šormi šormien välihe
haka toisehen hakahe.
Šana šiulta, toini miulta
kieli kemppi kummalta,
šuutana šovittelemma
šäveltänä šeätelemmä
niin kuin kahta kantelvoista
veräjiä viittä kuutta
kolmie kovan ovie. 

Lauloi Miihkali Perttunen A. A. Boreniukselle vuonna 1877, Latvajärvi, Vuokkiniemi, Viena.