Aikahyppy – kolmas fonogrammialbumi on julkaistu

Ajankohtaista

02. helmikuuta 2025

Aikahyppy SKS:n kantelefonogrammeilta, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman äänitteitä 191.

Aikahyppy SKS:n kantelefonogrammeilta – kolmas fonogrammialbumi on julkaistu tammikuussa 2025 Etno.net -alustalla (Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman äänitteitä 191).

Albumi on osa Arja Kastisen tutkimushanketta  Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi.

Arkistoäänitteet: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Arkisto.

Uudelleen soitettujen osioiden äänitys ja tallenteiden editointi: Arja Kastinen.

Masterointi ja Etno.net-ulkoasu: Alec Havinmaa.

Kansikuva: Tuomas Ylönen. Pohjana käytetty A. O. Väisäsen vuonna 1917 ottamaa valokuvaa Jaakko Kuljusta. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, finna.fi.

Julkaisu: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, kansanmusiikin koulutusohjelma.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut julkaisun tekemistä.

Ensimmäinen albumi, Teppana Jänis (AANIA-37), julkaistiin ilmaisjakelu-CD:nä Karjalan Kulttuurirahaston tuella vuonna 2021. Toinen albumi, Iivana Mišukka, julkaistiin Etno.net-alustalla vuonna 2023.

Kanteleensoittaja Jehkin Iivana Šemeikka. Kuva: Samuli Paulaharju, 1908. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma, finna.fi

Kahdesta ensimmäisestä julkaisusta poiketen kolmas albumi sisältää tallenteita usealta eri soittajalta. Varhaisimmat äänitteet ovat Armas Launiksen (1905) ja Väinö Salmisen (1906) harvinaiset tallenteet kuuluisan suistamolaisen runolaulaja ja kanteleensoittaja Iivana Šemeikan soitosta.

Suurin osa tallenteista on A. O. Väisäsen äänittämiä vuosilta 1916, 1917 ja 1919. Näissä rajakarjalaisia soittajia edustavat impilahtelainen Iivana Širgo sekä suojärveläiset Pekka Happo ja Jaakko Kulju. Lisäksi mukana on kolme sävelmää Pohjois-Karjalan Pielisjärveltä Taavi Kiiskisen soittamana sekä kolme tallennetta Viteleen Perttijärveltä aunuksenkarjalaisen Patšoin Stjopin tanssisoitosta.

Albumilla tallenteet ovat aikajärjestyksessä vanhimmasta alkaen. Kustakin sävelmästä on ensin arkiston alkuperäinen tallenne (a) ja tallennustietojen perusteella editoitu ja osittain uudelleen soitettu versio (b). Ainoana poikkeuksena numero 14, joka sisältää vain alkuperäisen tallenteen. Omiin äänityksiini valitsin erilaisia kanteleita eri tallenteille sen mukaan, mikä vaikutti käytössäni olevista soittimista lähinnä vastaavan alkuperäisen kanteleen sointimaailmaa.

Impilahtelainen kanteleensoittaja Iivana Širgo. Kuva: A. O. Väisänen. Museovirasto. JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Otava, finna.fi.

SKS:n arkistossa on osasta fonografi- ja parlografitallenteita kopiot sekä 1960-luvulta (mono) että 1980-luvulta (stereo). Tällä albumilla on kaikissa muissa sävelmissä käytetty 1980-luvun kopiota paitsi Taavi Kiiskisen soitossa, jossa 1960-luvun kopio on täydellisempi. (Katso tarkemmat tiedot SKS:n fono- ja parlografitallenteiden kopioista Iivana Mišukka -albumin tekstistä.)

Usealla tallenteella vahalieriön pyörimisnopeus vaihtelee kesken sävelmän, jolloin myös sävelkorkeus muuttuu. Lisäksi äänitteissä on katkoksia lieriön epätasaisen pyörimisen seurauksena. Erityisesti Patšoin Stjopin äänitteissä tulee vielä hämmentävästi esille kyseisten parlogrammien kyvyttömyys tallentaa kanteleen matalimpia ääniä. Näiden haasteiden lisäksi häiriöäänet usein peittävät alkuperäisen musiikin niin pahoin, että kyseisissä kohdin omia tulkintojani voi pitää enemmän tai vähemmän hyvinä arvauksina.

Jaakko Kulju. Kuva: A. O. Väisänen, 1917. Museovirasto. Kansatieteen kuvakokoelma, finna.fi.

Vaikka lähes kaikki tallenteet ovat lyhyitä näytteitä soittajien aikakauden tanssisävelmistä eikä kirjallisuudessa mainituista vapaammista improvisaatioista ole muita näytteitä kuin ehkä Kuljun tallenne, tuovat ne useassa tapauksessa havainnollisesti esiin käytössämme olevien nuottikuvien ja alkuperäisen musiikin välillä vallitsevan ristiriidan.

Toivon julkaisun innostavan nykyisiä ja tulevia kanteleensoittajia syväsukeltamaan karjalaisen vanhakantaisen kanteleen maailmaan, haastamaan oletuksiani ja tekemään omia tulkintojaan näiden vanhojen mestareiden jälkeensä jättämistä kaiuista.

Kiitokset julkaisun mahdollistamisesta kuuluvat Suomen Kulttuurirahastolle, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle (erityiskiitos Risto Blomsterille) ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmalle.