Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi

Tutkimus

[Sivu päivittyy projektin etenemisen myötä]

Photo: Paul Brück.

Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston vierailevan tutkijan, Arja Kastisen, tutkimushanke 15.9.2021–31.7.2023.

Hankkeen keskeinen sisältö

Hankkeen keskeisenä sisältönä on runolaulukulttuurin suomalais-karjalaisen kanteleimprovisaation tutkimus, sen erilaiset ilmenemismuodot alkuperäisessä kontekstissaan sekä sen mahdollisuudet ja ulottuvuudet tässä aikakaudessa. Aihe sisältää mm. soitin-, sävelmä-, kulttuuri- ja historiatutkimusta sekä improvisaation tutkimusta.

Soitintutkimus

Soitintutkimus sisältää historiallisten pienkanteleiden erityispiirteiden tarkastelua: mikä on erilaisten soitinyksilöiden rakenteen ja materiaalien vaikutus sointiin, viritystasoon, soittotekniikkaan ja niiden kautta itse musiikkiin? Suomalais-karjalaisia historiallisia pienkanteleita on tutkittu museoissa eri puolilla Suomea. Museosoittimia ei kuitenkaan ole mahdollista soittaa, joten äänen tutkimisen ratkaisuksi on tullut soitinkopioiden tilaaminen soitinrakentajilta. Soitinkopioiden avulla soittimia ja niillä tuotettua musiikkia pystytään lähestymään kokeellisen arkeologian tapaan.

Soitintutkimuksen yhtenä erityispiirteenä on resonanssin tutkimus, jossa käytetään apuna spektrianalyysiä. Sekä vanha näppäilytekniikka että soittimen viritystapa vahvistavat resonanssia, joka on useimmissa kanteleissa erittäin voimakas ja merkittävä tekijä musiikillisen kudoksen ja siihen liittyyvän erityisen sointikentän syntymisessä. Improvisaatiossa keskeinen kysymys on, miten tämä sointikenttä ja vapaiden kielten resonanssi puolestaan vaikuttavat soittajaan ja improvisoidun musiikin luonteeseen.

Resonanssiin liittyy myös 1800-luvun ja 1900-luvun alun karjalaisten kanteleensoittajien tapa virittää soitin osasävelsarjan neljän ensimmäisen ääneksen avulla ja käyttää musiikin pohjana moodeja. Lisäksi useilta soittajilta on tallennettu neutraaleja terssejä. Näillä yksityiskohdilla on merkittävä vaikutus musiikkiin. Tasavireinen asteikko on pienkanteleiden soittajien keskuudessa tällä hetkellä yleisin helpon käytettävyytensä takia, mutta sen myötä menetetään jotain olennaista vanhan musiikin olemuksesta.

Sävelmätutkimus

Sävelmätutkimus sisältää paitsi runolaulusävelmien ja niiden muuntelun tutkimusta ja soveltamista kanteleille, myös 1800- ja 1900-lukujen taitteessa taltioitujen kantelesävelmien tutkimuksen. Vaikka suuri osa tallennetuista sävelmistä edustaa jo uudempaa musiikkikerrostumaa, on se tapa, miten vanhat soittajat niitä soittivat, yhteydessä runolaulukulttuurin musiikilliseen estetiikkaan ja avaa siten näkökulmia menneeseen.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston 1900-luvun alun fono- ja parlografitallenteiden kopioiden tutkimus ja analysointi, niiden mukana soittaminen ja niiden julkaiseminen on parhaillaan käynnissä. Ensimmäinen julkaisu, Teppana Jänis, julkaistiin 28.2.2021. Tällä hetkellä on menossa Iivana Mishukan sävelmien uudelleen soittaminen ja julkaisutyö.

Kulttuuri- ja historiatutkimus

Pekko Shemeikka, Petri Shemeikan veli, soittaa kannelta_Samuli Paulaharju 1907_CC BY 4.0_ Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, Karjalaisen osakunnan kokoelma.

Kulttuuri- ja historiatutkimus sisältää tässä yhteydessä pienkanteleen ja sen käytön yhdistämisen luku- ja kirjoitustaidottoman kansanihmisen maailmaan satoja vuosia taaksepäin. Mikä oli soittimen ja musiikin merkitys kyseisessä kulttuurissa? Miten se ilmeni arjessa? Mikä oli ympäröivien kultuurien ihmisten vaikutus musiikin muuntumiseen? Miten tämä musiikin tekemisen tapa osana runolaulukulttuttuuria asemoituu eurooppalaisesta näkökulmasta? Miten musiikki muuttui ajassa?

Näihin kysymyksiin pyrin vastamaan muunmuassa artikkelien muodossa. Artikkelini Peurankaataja Pedri ja oman mahdin soitto – Pedri Shemeikan musiikkikulttuurinen perintö tutkija-muusikon näkökulmasta on luettavissa Musiikki-lehden numerossa 1/2022.

Kesäkuun 8.–9. (2022) osallistun 1800-luvun tutkimuksen päiville Tampereen yliopistolla. Esitelmäni Peurankaataja Pedrin sielunmaisema kuvaa 1800-luvun karjalaista kanteleimprovisaatiota yhden historiallisen henkilön, Pedri Shemeikan, kautta.

Historiantutkimuksen päivillä Tampereeen yliopistolla 20.–22.10.2022 olen osa musiikin ja äänen sosiaalihistoriallista työryhmää Ääni ja yhteiskunta. Esitelmässäni Valamon kellot tarkastelen Valamon kirkonkellojen pauhun kokemuksen merkitystä rajakarjalaisille pyhiinvaeltajille ja sen ilmaisemista heidän tärkeimmän instrumenttinsa, kanteleen kautta.

Estetiikan tutkimus ja improvisaation dialogi

Estetiikan tutkimus vaikuttaa lähes kaikkien tämän tutkimuksen osa-alueiden taustalla. Runolaulukulttuurin pienkanteleimprovisaation estetiikka on erityinen ja monessa suhteessa nykyisistä yleisistä musiikin käytänteistä poikkeava. Sen filosofian kautta lähestyn kysymystä: miten luodaan otolliset olosuhteet avoimelle ja uteliaalle mielelle, joka mahdollistaa luovan improvisaation?

Hankkeen eräänä tavoitteena onkin kehittää tapoja tutkia musiikillisen improvisaation sisällä tapahtuvaa dialogia.

Improvisaatiotyöpaja Mika Waltarin koululla Laukkoskella 17.2.2022

Dialogi voi olla paitsi eri yksilöiden välistä, myös yksilön sisäistä kommunikaatiota. Asioita katsotaan eri näkökulmista, tutkitaan erilaisia vaihtoehtoja, tarkastellaan uteliaan asenteella eteen tulevia uusia, erilaisia ja yllättäviäkin käänteitä. Tähän liittyvien harjoitteiden kehittely olisi hyödynnettävissä monenlaiseen koulutukseen.

Eräänä tutkimuksen työvälineenä toimivat työpajat. Niin aikuisten kuin lastenkin improvisaatiotyöpajoissa on mahdollista tutkia kyseisen improvisaation filosofian erilaisia mahdollisuuksia ja syvempiä merkityksiä osana luovaa toimintaa.

Alla on ensimmäinen versioni luovan dialogin kaaviosta. Sen rakenne pohjautuu Kai Alhasen kirjaan Dialogi demokratiassa.

Luovaan dialogiin tarvitaan osallistujilta yhteinen ymmärrys toiminnan keskeisistä periaatteista ja toimintatavoista, jotka tukevat improvisaation kehittymistä osallistujien välisessä vuorovaikutuksessa. Kunkin yksilön persoonallinen reaktio tulee osaksi kokonaisuutta muokaten sitä yksilöllisellä tavallaan. Tavoitteena ei ole ennalta sovittu lopputulos, vaan improvisaation annetaan edetä vapaasti ja osallistujille tulee antaa tasavertainen mahdollisuus toimia.

Toimiva improvisaatio edellyttää osallistujiltaan kykyä kuunnella ja reagoida eli keskittymistä, aitoa läsnäoloa ja pyrkimystä ymmärtää erilaisia toimintatapoja. Kommunikaatio perustuu luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen ryhmän jäsenten kesken, mikä puolestaan rohkaisee osallistujia leikilliseen kokeiluun ja poistaa pelkoa epäonnistumisesta.

Improvisaation tulos voi olla ennakoitu, mikä voi johtaa saman dialogin jatkumiseen tai kokonaan uuden improvisaation aloittamiseen. Ennakoimaton, yllättävä lopputulos voi tarkoittaa improvisaation kautta löytyneitä uusia ideoita, joita ei etukäteen osattu kuvitella. Improvisaatio voi jatkua tästä uudesta näkökulmasta tai uuden idean innoittamana voidaan aloittaa uusi luova dialogi.

Improvisaation tulos voi olla myös kaaos, joka pahimmillaan johtaa dialogin päättymiseen eli haluttomuuteen jatkaa yhteistoimintaa. Yhteisellä päätöksellä kaaoksen jälkeen voidaan myös tehdä uusi yritys eli aloittaa uudelleen alusta.

Kaaoksen kolmas vaihtoehto eli kommunikaation sitkeä jatkaminen kaaoksesta huolimatta on reitti, jonka olen usein itse kokenut lähes olennaiseksi osaksi toimintaa. Sitkeän kommunikaation jälkeen kaaokseen muotoutuu järjestystä ja tämän myötä syntyy mahdollisuus ymmärryksen laajentumiseen ja uusiin oivalluksiin. Epävarmuuden sietäminen onkin yksi vaatimuksista, jonka improvisaation osallistujat joutuvat sisäistämään.

Improvisaatiotyöpajoissa tärkeintä ei kuitenkaan ole tulos (joka sekin on usein kiitollisuudella vastaanotettu), vaan itse prosessi, joka onnistuessaan vahvistaa osallistujien itsetuntemusta, empatiakykyä, luovaa ajattelua ja yhteistoimintataitoja.

Taiteellinen tutkimus

Koko hankkeen vankimpana pilarina kaikkien yksityiskohtien alla on taiteellinen tutkimus. Paitsi että se määrittää lähestymiskulman tutkimuskysymyksille, se myös sisältää uuden musiikin luomista. Eräänä tavoitteena on järjestää konsertti, jossa tarkastellaan tutkimukohteena olevaa improvisaatiota kuulijan kannalta ja tutkitaan yleisön osallistamista musiikin tekemiseen ja sitä kautta dialogin rakentamiseen.

Toimin valtion viisivuotisella taiteilija-apurahalla vielä kuluvan vuoden (2022) loppuun, mikä mahdollistaa tämän tutkimushanketyöskentelyn.