Inhimillinen luovuus, kulttuuriperintö ja generatiivinen tekoäly

03. lokakuuta 2026

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston vierailevana tutkijana Arja Kastinen aloitti syksyllä 2026 uuden hankkeen: Inhimillinen luovuus, kulttuuriperintö ja generatiivinen tekoäly.

Se on edellisen hankkeen – Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi – looginen jatkumo, jossa tarkastellaan  koneoppimisen käytön mahdollisuuksia toimia alueelliseen kulttuuriperintöön pohjautuvan luovan musiikintuottamisen opetus- ja apuvälineenä.

Perinteenkantajana toimiminen edellyttää kulttuuriin sisältyvän hiljaisen ja – erityisesti musiikkiperinteeseen liittyen – myös kehollisen tiedon omaksumisen. Voitaisiinko, ja missä määrin, valjastaa tekoäly perinteenkantajaksi, ja mitä eettisiä, teknisiä tai oikeudellisia haasteita siihen liittyy?

Hankkeen tutkimuskysymyksiä ovat:

1. Kuinka algoritmiset järjestelmät ottavat huomioon monimuotoisen yksilöllisen luovuuden ja kuulonvaraiseen musiikkiperinteiseen sisältyvät kulttuuriset merkitykset?
2. Miten omistajuuden ja kulttuuristen oikeuksien kysymyksiä voidaan käsitellä tekoälysovellusten kouluttamiseen käytettävän musiikin ja niiden tuottaman musiikin osalta?
3. Miten perinnemusiikin elävän käytön tukemiseen tähtäävä tekoälysovellus voidaan saada vastaamaan kulttuuriseen homogenisaatioon sekä perinteen säilymiseen ja kestävyyteen liittyviin huoliin?

Näiden kysymysten kautta hankkeessa tarkastellaan, kuinka tekoäly voisi tukea elävää ja luovaa kansanmusiikkia vähentämättä sen monimuotoisuutta tai kulttuurisia merkityksiä.

Tutkimus kohdistuu yhdysasentoisella näppäilytekniikalla toteutettuun pienkanteleimprovisaatioon, jonka tärkeimmät arkistolähteet kerättiin Karjalan alueilta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.

Perinne linkittyy vahvasti runolaulukulttuuriin ja siksi tekoälymallin opetusdatana käytetään myös runosävelmäpohjaisia kanteleimprovisaatioita. Näin saadaan kasvatettua perinteeseen pohjautuvan datan määrää huomattavasti suuremmaksi.

Runosävelmien myötä opetusmateriaali laajenee alueellisesti myös Suomen puolelle, jossa vanhakantainen kantele yhdysasentoisine näppäilytekniikkoineen oli samoin oleellinen osa runolaulukulttuuria. Läntisen musiikkikulttuurin leviämisen seurauksena perinne katosi läntisen ja keskisen Suomen alueilta pääsääntöisesti 1700- ja 1800-lukujen aikana.

Pilottina toimivassa hankkeessa kehitetään kommunikoivaa tekoälymallia, jonka avulla periaatteessa kuka hyvänsä voisi perehtyä vanhakantaisen kanteleperinteen improvisaatioon.

Aiheen erityisyyden vuoksi mallin käyttäjät tulee johdattaa perinteen äärelle kulttuurihistorian ja estetiikan perusteiden kautta. Tämä toteutetaan sekä englannin-, suomen- että karjalankielisen sivuston avulla.

Pilotin tarkoituksena on yhden lähestymistavan kautta avata koneoppimisen mahdollisuuksia marginaalisen perinnemusiikin elävänä säilyttämisessä sekä avata aiheeseen liittyviä haasteita.

Pyrkimyksenä on lisäksi painottaa kehitettävän koneoppimismallin ei-passivoivaa luonnetta, joka tukisi käyttäjänsä omaa luovuutta.

Koneoppimismallin koulutusdata äänitetään uusina improvisaatioina, jotka perustuvat tallennettuun arkistomateriaaliin ja perinteen tutkimukseen.

Tavoitteena on tehdä erilliset mallit 5-kieliselle ja sitä suuremmille pienkanteleille. Lisäksi pyrkimyksenä on sisällyttää malleihin erilaisten asteikkojen (ei-tasavireisten) käytön mahdollisuus ja kenties joidenkin museokantelekopioiden äänen mallintaminen. Ainakin jollain tasolla viimeisen vajaan kahdensadan vuoden soitinkehittelyjen seurauksena tapahtunut kanteleiden äänen laadun muutos tulee tuoda esille.

Hanke on suunniteltu kaksivuotiseksi, mutta mahdollisen työryhmän kasvun myötä hankeen kesto voi pidentyä.