Mika Waltarin koulun inspiroiva toimintamalli taidekasvatukseen

10. syyskuuta 2026

Musiikkikasvatus-lehden tuoreessa numerossa 1/2026 on katsausartikkeli Pornaisten Laukkosken Mika Waltarin koulun erityislaatuisesta toiminnasta, jossa luova musiikintekeminen on paikallisin päätöksin kytketty osaksi koulun toimintakulttuuria:

Kastinen, A. & Olkanen, T. (2026). Luovan musisoinnin pedagogisten käytäntöjen kehittäminen ja juurruttaminen suomalaisen alakoulun toimintakulttuuriin: Toimintatutkimuksellinen näkökulma. Musiikkikasvatus, 29 (1), 45–57.

Koska lehti on vuoden ajan maksumuurin takana, artikkeli on rinnakkaistallennettu ResearchGate-alustalle.

Katsauksessa kuvataan taideaineiden haasteellista tilannetta kunnianhimoisten opetussuunnitelmien ja minimaalisten viikkotuntimäärien ristipaineessa ja kuinka Mika Waltarin koulussa paikallisilla päätöksillä ja opettajien yhteistoiminnalla on kyetty minimoimaan koulutuspolitiikan musertavaa vaikutusta taideaineisiin.

Pornaisten kunnan paikallisessa opetussuunnitelmassa musiikki määritellään oppiaineeksi, joka soveltuu integroitavaksi kaikkiin oppiaineisiin kokemuksellisen ja toiminnallisen työskentelyn kautta. Pienkanteleet on otettu mukaan vuosiluokittain etenevänä, improvisaatioon ja luovaan musisointiin painottuvana opetussoittimena.

Vaikuttavuutta lisää se, että paikallinen opetussuunnitelma tarjoaa rakenteelliset ja pedagogiset edellytykset musiikin kytkemiselle monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin eli MOK-jaksoihin. MOK-jaksojen tavoitteet, sisällöt ja toteuttamistavat päätetään paikallisissa opetussuunnitelmissa ja niitä tulee opetushallituksen ohjeen mukaan olla vähintään yksi lukuvuodessa.

Jaksojen toteutuksissa tehdään yhteistyötä eri oppiaineiden kesken, vahvistetaan oppilaiden osallisuutta myös mm. sisältöjen ja toimintatapojen suunnittelussa ja annetaan heille mahdollisuuksia työskennellä erilaisissa ryhmissä myös eri-ikäisten kesken sekä useiden eri aikuisten kanssa. Mika Waltarin koulussa improvisaatioiden ja oman musiikin tekemisen kautta musiikki on kytketty luontevasti osaksi laajempia oppimiskokonaisuuksia.

Musiikin oppimistavoitteiden lisäksi improvisaatioiden avulla on harjoiteltu kuuntelemista, kommunikaatiota ja yhteistoimintaa sekä rakennettu äänimaisemia, jotka ovat syventäneet oppilaiden ymmärrystä käsiteltävistä teemoista. Kuten artikkelissa todetaan:

Parhaimmillaan taidekasvatus kehittää kriittiseen ajatteluun kykeneviä kansalaisia, joilla on luovan leikin ja empatian avaama kyky irtautua jäykistyneistä ajattelumalleista ja kehittää laajalla skaalalla koko yhteiskuntaa hyödyttäviä innovaatioita.

Luova musisointi siis ymmärretään kasvatuksellisena tilana, jossa oppilaat harjoittelevat kuuntelemista, neuvottelua ja yhteisen merkityksen rakentamista.

Mika Waltarin koulun toiminnassa huomio kiinnittyy myös rakenteellisiin ratkaisuihin. Näistä eräs keskeisin on keskelle päivää sijoitettu harrastetunti, jonka aikana oppilailla on mahdollisuus osallistua koulun henkilökunnan tai ulkopuolisten toimijoiden ohjaamiin taide- ja taitoaineiden kerhoihin sekä musiikkiopiston järjestämään opetukseen. Harrastetuntia on myös hyödynnetty yhteisen luovan toiminnan jatkeena oppilaiden itsenäiseen työskentelyyn.

Kunnan opetussuunnitelman erityispiirteenä on perinnesoitin kanteleen asema vuosiluokittain etenevänä, improvisaatioon ja luovaan musisointiin painottuvana opetussoittimena. Kanteleen käyttöä opetuksessa perustellaan sen soveltuvuudella opetussuunnitelman painottamaan luovaan musisointiin, säveltämiseen ja improvisaatioon.

Erilaisia soittotekniikoita kehittelemällä ja kokeilemalla oppilaita on tuettu säveltämään ja improvisoimaan omien näkemystensä mukaisia, oppimiskokonaisuuksiin liittyviä äänimaisemia, jotka elämyksellisyyden kautta syventävät oppimiskokemusta.

Kymmenen vuoden aikana koulussa on kehitetty toimintakulttuuria, jossa improvisaatio ja säveltäminen ovat keskeisiä työskentelymuotoja. Yhteisopettajuus puolestaan on mahdollistanut pienryhmätyöskentelyn, joka on ollut ratkaisevaa toiminnan mielekkyyden ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Toiminnan keskeisinä pedagogisina lähtökohtina on ollut kokemuksellisuus ja elämyksellisyys – pedagogisina tavoitteina puolestaan kuuntelemiseen ja vuorovaikutukseen keskittyminen. Oppilaiden rakentamia improvisaatioita on äänitetty ja kuunneltu yhdessä ja liitetty osaksi esityksiä ja näyttelyitä.

Erityisenä piirteenä voidaan mainita kulttuuriperinnön integrointi kehittämistoimintaan. Tähän on sisältynyt kansanperinteen – kuten runouden, musiikin ja perinnesoittimien – hyödyntämistä musiikillisen toiminnan käyttövoimana, kulttuuriperinnön merkitysten tarkastelua sekä yhteyksien luomista menneisyyden ja nykyhetken välille. Luovan musisoinnin työpajoja on tätä kautta suunnattu rakentamaan oppilaiden omaa identiteettiä ja kotiseutusuhdetta.

Ilman opetussuunnitelman minimituntien ulkopuolelle ulottuvaa toimintaa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden musiikille asettamia tavoitteita ei olisi mahdollista saavuttaa. Paikallinen opetussuunnitelma luo rakenteet, mutta niiden toteutuminen edellyttää kouluyhteisön sitoutumista ja pedagogista tahtotilaa.

Näinkin voidaan toimia!