KANTERVO 5.11.2023

03. marraskuuta 2023

KANTERVO (TEMPS 08), digitaalinen albumijulkaisu 5.11.2023
Äänitys: Arja Kastinen
Masterointi: Taito Hoffrén
Kansikuva: Tuomas Ylönen
EAN 6430032710006
ISRC FI9TE2300001–00010

Albumi julkaistaan osana Runolaulukulttuurin kantele ja luovuuden dialogi -tutkimushanketta.

Levy sisältää uutta musiikkia erilaisilla museokanteleiden kopioilla piirtyen runolaulukulttuurin kanteleimprovisaation estetiikan menneen ja tulevan yhdistävää horisonttia vasten. Albumi löytyy 5.11.2023 alkaen kaikista digipalveluista. Osta täältä.

Kappaleet:

1. Vesikivelle (13- ja 5-kielinen vaskikantele)_6:19_säv. Arja Kastinen
2. Poropetra (14-kielinen teräskielinen kantele ja 5-kielinen vaskikantele)_3:08_säv. Arja Kastinen
3. Jouten laulo (12-kielinen vaskikantele ja 15-kielinen teräskielinen kantele)_3:15_säv. Arja Kastinen
4. Laivaretki (15-kielinen kantele)_4:29_säv. Arja Kastinen
5. Heinän päillä (15-kielinen kantele)_3:53_säv. Arja Kastinen
6. Kullervo, mukana Ogoi Määränen 1936, SKSÄ 2011:54 (5-kielinen kantele ja 13-kielinen vaskikantele)_3:36_säv. Arja Kastinen & Ogoi Määränen & Trad.
7. Poigu Kalervo (5-kielinen vaskikantele)_5:18_säv. Trad. & Arja Kastinen
8. Joga puu, mukana Matrona Kyyrönen SKS KRA FON 1915:66d (13- ja 5- kielinen vaskikantele, 5-kielinen viskoosikielillä)_3:52_Säv. Matrona Kyyrönen & Arja Kastinen
9. Kantervo kalan evästä, mukana Oskari Lehtonen (12-kielinen vaskikantele ja 15-kielinen kantele & perkussiot)_9:13_Säv. Arja Kastinen & Oskari Lehtonen
10. Soitimbo (14-kielinen teräskielinen ja 13-kielinen vaskikantele)_6:29_säv. Arja Kastinen

Musiikki pohjautuu improvisaatioon, vanhaan yhdysasentoiseen näppäilytekniikkaan ja muunnettuun viritykseen. Mukana on myös (mahdollisesti) uudempia soittotekniikoita ja useissa kappaleissa on yhdistetty useampaa soitinta. Soittimet ovat uusia versioita/kopioita muutamista museoiden mielenkiintoisista yksilöistä.

Musiikista, soittimista ja kappaleista tarkemmin

Kantelemusiikki ja sen sisällä tapahtuva improvisaatio olivat tärkeä osa itämerensuomalaista runolaulukulttuuria vuosisatojen ajan jatkuen aktiivisena perinteenä Karjalan syrjäseuduilla 1900-luvun alkuun saakka. Sekä soittimen että sillä tuotetun musiikin kulttuurisesta merkityksestä kertovat muun muassa Karjalan alueilla kirjatut soittokuvaukset sekä reilut 400 Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelmassa julkaistua kanteleen syntyyn ja soittoon liittyvää runoa. Musiikin ja kulttuurin taustoista voi lukea esim. 31.10.2023 julkaistun Kalevalaseuran vuosikirjan 102 artikkelistani Raja- ja aunuksenkarjalaisen kanteleimprovisaation ylirajaiset muodot pitkällä 1800-luvulla ja perinteen uudistunut jatkumo 2000-luvulla.

Useat albumin kappaleiden nimistä on otettu SKVR:ssä julkaistuista kantelelauluista. Albumin nimi, KANTERVO, tulee vienalaisista kanteleensyntyrunoista. Esimerkiksi Martiska Karjalaińi lauloi Lönnrotille Vuokkiniemellä vuonna 1834:

– – –
Soiton tuosta seppo saisi
Saisi soiton sorsan luisen,
Kantervon kalan eväsen – – – (SKVR I1, 647)

Kansikuvassa on mukana ajatus runolaulujen kuvaamasta kanteleen myyttisestä synnystä, siihen usein liittyvästä vesielementistä ja maailmojen rajasta. Vesikuplan sisältä häämöttää mahtava Väinämöinen, joka useissa lauluissa valmistaa kanteleen kalan osista. Kuva on osa Akseli Gallen-Kallelan maalausta Suuri hauki (1904, Kansallisgalleria), joka tuo myös mukaan viitteen 1800-luvun lopun karelianismiin.

Viritän kanteleita eri säveltasoihin ja asteikkoihin sen mukaan, mitä kulloinkin tekeillä oleva musiikki edellyttää tai mihin se viritystä ohjaa. Asteikot eivät siis ole tasavireisiä, vaan virityksessä terssejä pyritään usein saamaan lähemmäs luonnonpuhtaita. Tämä tarkoittaa sitä, että osa kvinteistä voi olla puhtaita, mutta osa on supistettu siten, että terssit saadaan toivotun kokoisiksi. Erityisesti 12-kielisessä vaskikielisessä olen usein myös ottanut lähtökohdaksi huomattavasti nykystandardia matalemman A4:n (esim. 438 tai 436 Hz), mutta tällä albumilla päädyin pitämään kaikissa soittimissa A4:n 440 Hz:ssä.

Museokanteleiden kopiot ovat joskus haasteellisia viritettäviä sekä viritysteknisesti että virityksen pysyvyyden kannalta. Lisäksi äänen ominaisuuksiin kuuluva huojunta aiheuttaa sen, ettei digitaaliseen soittimeen verrattavaa täsmällistä säveltasoa ole mahdollista edes saavuttaa. Mutta minulle kaikki tämä vain lisää soittimen kiehtovuutta ja sen tuottaman äänen mielenkiintoisuutta. Ääni on elävä, kullakin soittimella persoonallinen ja ajassa jatkuvasti muuntuva. Minulle kanteleet kertovat tarinoita, kuten mm. Arhippa Perttunen ja Simana Sissonen sen totesivat: Kielin kantelo pakasi (SKVR VII1, 625; SKVR I1, 615).

1. Vesikivelle.

Sävelmä on soitettu 13- ja 5-kielisellä vaskikanteleella (kopiot Kansallismuseon kanteleista K1855:12 ja K1855:37). Musiikki on improvisoitu ja julkaistu versio on editoitu useampaa improvisaatioäänitettä yhdistellen. Kappaleen nimi tulee Boris Vannisen (oletettavasti) Impilahdella vuonna 1847 laulamasta kantelerunosta:
– – –
Istuhin vesi kivelle
Hiien eukko, harva hammas,
Hapsehia harjaeli,
Kulta su’alla sukivi  – – – (SKVR VII1, 545)

Myös mm. K. L. Lappalainen lauloi samaa sanaa käyttäen Kiihtelysvaarassa vuonna 1895 seuraavasti:
– – –
Itekkii vein isäntä,
Itekkii vejen emäntä,
Vein suuri suluho poika,
Vein neiti kaunokainen,
Veäkse vesikivelle,
Rinnoin ruoholle ruppee. – – – (SKVR VII1, 603)

Ja vuonna 1828 Lönnrot pani Enon Taipaleessa muistiin seuraavat mielikuvitusta kutkuttavat säkeet:
– – –
Ihekkin vein emäntä
vetihe vesi kivelle
luikastihe lumpeelle;
luuli lumpeen pitävän,
vein kalvon kañattavan.
Ei ollut lummessa lujaa,
vein kalvo kañattana;
sitte mättäle kääräse
tuota iloa kuulemaan,
Väinämöisen soitteloa,
soitteloa, lauleloa. – – – (SKVR VII1, 605b)

Europaeuksen Ilomantsissa vuonna 1846 tekemä muistiinpano kuvaa, kuinka soitto vaivutti vedenhaltijan uneen:
– – –
Izeki veen emäntä
Rinoin ruoholle rupesi,
Ryntähin vesikivelle,
Tuoki sitte tuohon nukku. – – – (SKVR VII1, 611)

Rajakarjalaisen 13-kielisen kaksi alinta kieltä on viritetty samalle tasolle, jolloin niiden resonanssi kasvaa ja soittimen sointi muuttuu. Pulssi risteilee improvisaation mukana. Eräs pyrkimykseni tämänkaltaisissa improvisaatioissa on pyrkiä tavoittamaan 1800-luvun karjalaisen luku- ja kirjoitustaidottoman ihmisen improvisaation vapaus ja antaa alitajunnan määritellä musiikin liikkeet. Vaikka kädet on erotettu eri soittimille, ne kuitenkin soittavat vuorokäsitekniikalla samaan tapaan kuin yhdysasentoisesti.

5-kielisen viritys:

 

 

13-kielisen viritys:

 

2. Poropetra.

Poropetrassa yhdistän edellisessä sävelmässä käytettyyn 5-kieliseen vaskikanteleeseen musiikkikulttuurin murrosta edustavan 14-kielisen pyöreäperäisen, osista rakennetun ja teräskielisen ns. Korpiselkä-kanteleen (kopio Kansallismuseon kanteleesta KF2148). Taustaäänenä on  9-vuotta sitten ystäväni Tuula Olkasen kanssa äänitettyjä Nötön soivan kiven ääniä. Poropetra-sana löytyy useasta vienan- ja rajakarjalaisesta runolaulusta, mutta kantelerunoon se yhdistyy Lönnrotin muistiinpanona Jyskyjärvellä vuonna 1835 Miihkalińe Simanan laulussa:
– – –
Niin se juoksi Hiitten hirvi,
Poropetra poimetteli – – – (SKVR I1, 1)

Rajakarjalan Kauon kannel -runoissa sana on muodossa poropeura (SKVR VII1, 545–553).

14-kielisen viritys:

5-kielisen viritys:

 

 

3. Jouten laulo.

Sävelmä on soitettu 12-kielisen vaskikanteleen ja uudemmanaikaisen 15-kielisen kanteleen yhdistelmänä. Vaskikantele on Rauno Niemisen rakentama kopio vuonna 1906 suistamolaiselta kanteleensoittaja ja runolaulaja Iivana Shemeikalta Perniön museoon ostetusta päältä koverretusta 12-kielisestä.

15-kielinen on Keijo Säterin vuonna 1994 valmistama muunnettu kopio edellisen kappaleen Korpiselkä-kanteleesta. Tällä kanteleella soitin ensimmäisen sooloalbumini vuonna 1995 ja se on luultavasti kaikista soittimista eniten kulkenut mukanani musiikillisilla matkoilla. Kappale on käytännössä sävelletty tietokoneen ääressä useita erillisiä imrovisaatioäänitteitä editoiden.

Sävelmän nimi tulee samasta kantelerunosta kuin edellä eli vuonna 1835 jyskyjärveläisen Miihkalińe Simanan laulamasta laulusta:
– – –
Kuink’ on soitti Väinämöinen,
Kuink’ on jouten laulo. – – – (SKVR I1, 1)

12-kielisen viritys:

15-kielisen viritys:

 

4. Laivaretki.

Sävelmä on soitettu edellisessä kappaleessa esitellyllä 15-kielisellä. Soittimen viritystasoa on laskettu edelliseen sävelmään verrattuna puolisävelaskelen verran. Oskar Relander kirjoitti vuonna 1903: ”..Kanteleen soittajien joukossa tapaa joskus semmoisia, jotka soittavat ”omaa mahtia”, se on mitä milloinkin mielessä liikkuu. Semmoinen soittaja soittaa kaikenlaisiin elämäntapauksiin, soittaa jäähyväissoiton eri lailla eri henkilöille, kuvaa laivan kulkua merellä, säestää soitollaan kertomiaan satuja, kuvaa mielentilojaan.” (kirjassa Suomen maakunnat. Pohjois- ja Itä-Karjala. s. 78). Tämä sävelmä viittaa siis paitsi kanteleensyntyrunoihin usein liittyvään laivaretkeen myös Relanderin mainitsemaan improvisaatioon.

15-kielisen viritys:

 

5. Heinän päillä.

Samoin kuin kaksi edellistä sävelmää, myös tämä on soitettu 15-kielisellä. Viritystasoa on jälleen laskettu edelliseen verrattuna puoli sävelaskelta. Kuten kuullaan, äänenkäsittelyssä on lisätty kaikuja. Taustan äänimaisema on samaisesta äänitteestä venytettyä ääntä. Kappaleen nimi on vuonna 1884 Suojärvellä Oudot’i (= Outi) Vasiljovnan laulamasta kanteleensyntyrunosta, jonka alkuosa kertoo Iro-neidosta.
– – –
Päivyni heitty heinän päillä:
Vänämöin soitantoo kuunnellah. – – – (SKVR VII1, 112a)

15-kielisen viritys:

 

6. Kullervo, mukana Ogoi Määränen (1936, SKSÄ 2011:54).

Sävelmässä on käytetty 1-kappaleen kohdalla esiteltyjä 5-kielistä  ja 13-kielistä vaskikanteletta. Kappale alkaa improvisoidulla  5-kielisen soololla, jossa kantele on viritetty a-molliin:

Ogoi Määräsen äärimmäisen mielenkiintoinen useassa mitassa kulkeva laulu on SKS:n arkistoäänite (SKSÄ 2011:54) Fritz Bosen äänityksistä vuodelta 1936 (ks. Kantele-kirja s. 354–355). Ogoin laulun alle soitan suistamolaisen itkusävelmän (Runosävelmiä II, 20) 13-kielistä ja 5-kielistä kannelta yhdistellen.

Olen virittänyt 5-kieliseen 13-kielisestä poikkeavat säveltasot nuottikuvaan merkittyjen asteikkopoikkeamien mukaisesti. Vaikka olen käyttänyt muunnettua viritystä kaikissa sävelmissä, en ole muiden kappaleiden kohdalla merkinnyt sitä asteikkokuviin, sillä säveltason poikkeama vaihtelee myös sen mukaan, mistä kohtaa kieltä ja millä voimakkuudella se on soitettu ja poikkeamat ovat yleensä melko pieniä. Tämän sävelmän kohdalla sen sijaan olen kirjannut muunnetut säveltasot, sillä erikokoisten intervallien virittäminen kahdelle eri kanteleelle oli olennainen osa kokeilua: laulajasta poiketen koverokanteleensoittajahan ei voi juurikaan vaikuttaa virittämänsä soittimen säveltasoihin soiton aikana. Eli kokeilin saisinko järkevästi soitettua nuottikuvaan merkityt muunnesävelet, jos käytän kahta kannelta.

13-kielisen viritys itkusävelmässä:

5-kielisen viritys itkusävelmässä:

 

 

7. Poigu Kalervo.

Soitettu edellä esitellyllä 5-kielisellä vaskikanteleella. Improvisaatio pohjautuen suistamolaiseen itkusävelmään (Runosävelmiä II, 18). Tämä on edellisen kappaleen jatko ja nimi tulee Ogoi Määräsen laulusta: Kullervo, poigu Kalervo.

5-kielisen viritys:

 

 

8. Joga puu, mukana Matrona Kyyrönen (SKS KRA FON 1915:66d).

Sävelmä on soitettu alussa esitellyllä rajakarjalaisella 13-kielisellä vaskikanteleella (kopio kanteleesta K1855:12) sekä kahdella 5-kielisellä. Toinen viisikielisistä on edellä esitelty Ontrei Malisen vaskikantele. Toinen on myöskin Rauno Niemisen valmistama kopio, mutta tämän kanteleen alkuperä on Pohjois-Pohjanmaalla. Kantele kuuluu Tampereen yliopiston Kansnperinteen arkiston kokoelmiin (tay229) ja on sijoitettuna Kaustiselle Suomen kansansoitinmuseoon. Alkuperäisen kanteleen oli valmistanut H. Roponen ja se on hankittu vuonna 1893. Minun soittimessani on Juhana Nyrhiseltä saamani viskoosikielet, joiden ääni muistuttaa jouhikieltä, mutta jotka pitävät virityksen paremmin keikkakäytössä.

Kappaleen alussa soitan 13-kielisellä sävelmän, jonka Matrona Kyyrönen tulee laulamaan. Olen lisännyt melodiaan koruja ja säestäviä ääniä. Sävelmä on fryygisen asteikon viiden ensimmäisen sävelen alueella ja alunalkaen kiinnitin huomion sen mielenkiintoiseen nuottikuvaan (Runosävelmiä II, 158)

Yritin tulkita rytmiä nuottikuvan perusteella, kunnes huomasin, että Väisänen on tallentanut Kyyrösen laulun fonogrammille. Tilasin äänitteen SKS:stä ja arkiston tietojen mukaan tallennus on tehty Helsingissä vuonna 1915 (SKS KRA FON 1915:66d). Tallenne on oiva esimerkki siitä, miten nuottikirjoitus ei taivu tulkitsemaan tämänkaltaisen musiikin olemusta, vaikka Väisänen on erinomaisen ansiokkaasti pyrkinyt siirtämään nuottikuvaan rytmin hienoelementtejä. Lisäksi tämä esimerkki tuo esiin, kunka nuottikirjoitukseen tottunut (tässä tapauksessa siis minä) on helposti sen orja: vaikka olin soittanut ja harjoitellut sävelmää Matrona Kyyrösen laulun mukana, soitan tällä äänitteellä silti esimerkiksi aloitusrytmin orjallisesti nuottikuvan mukaan daktyylinä, kun todellisuudessa Kyyrönen laulaa sen ikään kuin puhutun sanan rytmillä eli ennemminkin synkooppina (karjalankielen sanalla lähimbö). Kappaleen nimi on otettu laulun sanoista:

Lähimbö kurja kulgemahe,
vaivane vajeltamahe,
tiellä tietämättömällä,
mualla tuntemattomalla.
Voi minuu poloista poigoa,
segän(?) on polonalaista.
Vierin muallabo vierahalla,
tulin tuntemattomalla.
Joga puu minuu puroobe,
joga [äänite katkeaa]..

Laulun jälkeen soitan kahdella 5-kielisellä. Vaskikanteleessa käytän Martti Pokelan (1924–2007) kehittämää kaksoishuiluäänitekniikkaa, jossa soi yhtäaikaa sekä vapaan kielen tuottama säveltaso että kielen osasävel (tällä kertaa kvinttihuiluäänet). Lopussa tulee mukaan 13-kielinen fryygisen asteikon kera.

13-kielisen viritys:

5-kielisen vaskikantelen viritys:

 

 

5-kielisen viskoosikielisen viritys:

 

 

9. Kantervo kalan evästä, mukana Oskari Lehtonen.

Sävelmässä käytetään edellä esiteltyjä 12-kielistä suistamolaista koverokannelta ja 15-kielistä. Muista kappaleista poiketen tämä on äänitetty jo keväällä 2023 ja yhtenä ottona. Oman äänitykseni jälkeen Oskari improvisoi mukaan perkussiot. Kappale julkaistiin kesällä 2023 YouTube-videona.

12-kielisen viritys:

15-kielisen viritys:

 

10. Soitimbo.

Kappale on soitettu edellä esitellyillä 14-kielisellä Korpiselkä-kanteleella ja 13-kielisellä vaskikanteleella. Alkuperäisen suunnitelman mukaan albumin päätöskappaleena olisi ollut nro 9, mutta editointivaiheessa alkoi tuntua siltä, että jotain puuttuu. Niinpä tein vielä Soitimbon, josta tuli ikään kuin loppusanat ja allekirjoitus. Kun tein ensimmäisen sooloalbumini IRO vuonna 1995, sen musiikki oli yksi jatkumo, jonka lopetuksen jätin avoimeksi. Halusin tuoda sillä esiin ko. musiikin estetiikkaa ja mm. Heikki Laitisen kuvaamaa ajatusta karjalaisen kanteleimprovisaation olemuksesta, jossa musiikki vain on ilman alkua tai loppua. Soitimbon äänitin eräänä aamuyönä ja nyt oli aika tehdä päätös minun osaltani. Kiitos ja kumarrus.

14-kielisen viritys:

13-kielisen viritys: